My biggest dream: au pair in usa

Minkälainen olisi ihminen ilman unelmia? Niitä on niin pieniä kuin suuriakin ja jokaisella meistä. Nyt jaan teille mun suurimman haaveeni, tättäräräää: Lukion jälkeen au pairina USA:ssa. Mun tänhetkisenä haaveena olisi päästä ihanaan perheeseen Californiassa, mutta mun mieli ehtii varmasti vielä muuttua. Ja loppujenlopuksi sillä perheellä on enemmän väliä kuin asuinpaikalla.
*sydänsilmäemoji*

Olen pienestä asti halunnut Amerikan ihmeelliseen maailmaan ja vannottanut isin mut joskus sinne vievän. Ala-asteella keksin lähtä vaihtoon, sitten kun olisin iso. Hehkutin sitä ihan hirveesti. Viimevuonna mun serkkuni oli au pairina Floridassa ja ensin olin että njääh, miks kukaan nyt haluaisi vahtia lapsia.. ja saada siitä rahaa.. ja asua ihanassa perheessä.. ja saada ruuat ja katto päänpäälle.. ja viettää upea vuosi Jenkeissä.. ja ja ja ja ja ! JA VAIKKA MITÄ! 

Lapset

Sitten mulla välähti että täähän on JUST sitä mitä mä haluan tehdä. Mun haave on olla maailmanparas äiti. Sellainen äiti jota mä olisin tarvinnut. Ja koska siihen, että mä saan lapsia, on kuitenkin vielä sen verran aikaa, niin miksipä ei? Mä olen aina viihtynyt lasten kanssa. Olen vahtinut paljon serkkuja ja pitänyt Liikkaria sekä mulla on kaksi pienempää (lue: epävirallista) sisarusta.Vaikka mä olen ujo aikuisten ihmisten kanssa, mä pärjään lasten kanssa loistavasti! Olen nähnyt niistä ihanista pirpanoista ne sisäiset monsterit ja silti halunnut viettää aikaa niiden kanssa. Mä haluan nähdä kun ne pikkuiset kasvaa ja opettaa niille elämää. Voi, haluan laittaa niille ruokaa, laittaa ne jäähylle ja kuunnella anteeksipyyntöjä halien kera, pyyhkiä pieniä kyyneleitä ja niistää räkäisiä neniä. Haluan laskea kylpyveden ja viedä lapset puistoon piknikille ja järjestää prinsessa-syntymäpäivät. Käydä elokuvissa, liimata laastareita rupisiin, vuotaviin polviin, juosta kaupan hyllyjen välissä koettaen saada riiviöitä kiinni ja olla tyynysotaa. Mä haluan sitä kaikkea niin paljon! Haluan niin hyviä kuin huonojakin hetkiä.

Taskuraha

Ja tää on vielä parempi vaihtoehto kuin vaihto, sun ei tarvitse kasata kamalia säästöjä tileille ja purkkeihin että saat shoppailtua sydämesi kyllyydestä. Toistan, sun ei tarvitse kasata kamalia säästöjä. Ei, sä saat lastenvahtimisesta palkkaa. Ja saat käyttää ne rahat vain itseesi. Tietysti tää summa ei mikään sellainen ole että koko USA:n voisit ostaa tyhjäksi, mutta on se silti jotakin. 

Sillä tietysti tän lastenvahtimisen ohella mä odotan sitä että pääsen niihin kauppakeskuksiin, pääsen koluamaan kaikki kaupat Hollisterista VS:ssään ja takaisin. Ja moneen kertaan. Odotan sitä että saan muista au paireista ystäviä joiden kanssa hengailla kahviloissa, käydä leffoissa, roadtripeillä, tutkia jenkkilän ihmeellistä maailmaa jnejnejne. Voi luoja MÄ EN JAKSA ODOTTAA!!!!! 

Pelkojen voittaminen

Suurinosa mun kavereista tietääkin että mä olen kauhea jännittäjä: mä jännitän uusien ihmisten tapaamisesta ja kouluun loman jälkeen menemisestä aina bussimatkoihin. Kyllä, luitte oikein. Mä tiedän olevani sydänkurkussa koko lennon ajan sittenkun sen aika koittaa, mutta kun mä sieltä suurelta saarelta rantaudun koti-Suomeen, en varmasti enää jännitä yhtä bussimatkaa. Mä olen myös huono tässä jenkkiläisten harrastamassa smalltalkissa, joten treeniätreeniä. Mä kyllä puhun, jos sillepäälle satun ja jos mulle jutellaan, mutta jos mun pitäis keskustelu alottaa itse? JÄIKS! Mä vaan olen tämmönen ujopiimä. Ja jos me tullaan Eetun kanssa olemaan tuohon aikaan viellä yhdessä, tulee olemaan todella vaikeeta jättää se tänne koti-Suomeen. Siksi mä aijon voittaa mun pelkoni. Ne on kohdattava ja olisiko parempaa tapaa?

Tulevaisuus

Mä olen siis suunnitellut ja ajatellut tätä jo jonkin verran, enemmän ajatellut kuin suunnitellut. Kaikki on vielä täysin auki että mitä kautta mä sinne lähden ym, mutta sen verran olen suunnitellut että tiedän lähteväni. Nyt ehkä joku siellä miettii että mites mun ja Eetun käy jos ollaan vielä yhdessä silloin. No, Eetu on silloin armeijassa joten vähintään puoleen vuoteen me ei kuitenkaan hirveesti tultais näkemään. Sitäpaitsi se saattaa olla kokonaisen vuoden siellä joten täähän osuu just nappiin jos pääsen ylioppilasjuhlien jälkeen lähtemään! Ja niin, tähänhän on vielä se kaksi ja puolivuotta aikaa, vähintään, mutta koskaan ei voi olla liian aikaisessa, eihän? Ja onhan mulla tässä paljon muutakin meneillään: nyt pitää keskittyä kouluun että pääsen sieltä joskus pois ja todella pääsen lähtemään. Mä aijon vielä viettää mun unelmavuoden joskus enkä jaksaisi sitä odottaa. Vielä kuitenkin on selattava tuhat blogia, ehkä löytää joku au pair kontakti ja jutella hänen kanssaan, selvitellä asioita, hankkia työkokemusta ja ajokortti, elää elämää (lol), lukea yo-kokeisiin, läpäistä yo-kokeet, pitää yo-juhlat ja ennenkaikkea tehdä hakemus, löytää perhe ja kaikki se rumba. Tiedän ettei tästä tule helppoa, mutta tämä on mun unelma. 

ps. kuvat on weheartit:ista

Jaksoiko joku lukea tämän loppuun? Tiedättekö hyviä au pair blogeja? Mikä on teidän suurin unelma?